keskiviikko 11. toukokuuta 2011

B8: Henkilökuva Pehkosen muorin talo -novellin kertojasta

     Timo Teräsahjon novelli, Pehkosen muorin talo, kuuluu Keksijän poika ja muita novelleja  kokoelmaan (2000).  Novellin kertoja on  nuori poika, joka kaipaa omaa rauhaa kotiongelmien keskelle.
     Novellin kertojan kielenkäytöstä voi päätellä hänen olevan poika. Kertoja muistelee novellissa kuinka huusi isälleen "Pakkaa homo itse!". Toisen kutsuminen homoksi kuuluu enemmänkin poikien kuin tyttöjen kielenkäyttöön. Novellista käy ilmi kertojan kuuntelevan " Mötley Cruen metakkaa", mikä viittaa myös  poikamaiseen musiikkimakuun. Poika on muuttamassa isänsä luo, joten luultavimmin hän on alle 18-vuotias.
    Kertojalla ei ole hyvät suhteet vanhempiinsa. Kohdassa "--- isän lyönti kirveli yhä poskellani kun potkiskelin lumia pois kengistäni ja nousin portaita" paljastuu isän olevan väkivaltainen.  Virkkeestä  "--- ja kylmä olo valtasi minut ajatellessani isän luo muuttamista" käy ilmi, että poika pelkää isäänsä. Tästä johtuen poika saattaa olla  melko yksinäinen ja sisäänpäin kääntynyt. Uskon kotiongelmien vaikuttavan myös kaverisuhteisiin. Voi olla että poika ei yritä saada ihmisiä ympärilleen, koska pelkää tulla satutetuksi muuallakin kuin kotona.
     Kertojan itsetunto on luultavasti aika heikko. Hän ei tunne vanhempiensa välittävän itsestään sillä he riitelevät jo siitä, kumpi joutuu pitämään pojasta huolen. Poika on päättäväinen ja jokseenkin omapäinen. Hän ei usko vanhempiaan, vaan karkaa kotoaan novellin lopussa. Poika on myös jollain tasolla elämäniloinen ihminen, minkä voi huomata karkaamisesta. Karkaamalla hän saattaa ajatella saavansa paremman tulevaisuuden  kuin mitä vanhemmilla olisi tarjota.   
   "Oli jäätävän kylmä, mutta silti avasin takkini. Kurkistin ovenraosta olohuoneeseen. Se oli hämärä, ryijyjen ja ompeleiden vuoraama tila, jossa keskellä keinutuolissa istui tumma hahmo". Tässä kertoja kuvaa saapumistaan taloon, jossa hän näkee kuolleen ihmisen. Hän ei hätkähdä kuolleen näkemisestä, vaan asettuu taloksi. Tämä osoittaa sen, että kertoja on varmaankin nähnyt pahempaakin. Saattaa olla, että kertojan isä on niin väkivaltainen, että kotona on sattunut suurempiakin väkivaltarikoksia kuin lyöminen. Tai ehkä poika on ottanut mallia isästään, ja ajattelee väkivallan olevan ratkaisu ongelmiin käyttäessään sitä itsekin.
    Pojan nuoruus on ollut kurjaa luultavasti lapsesta asti. Ehkä karkaamalla kotoa hän saavuttaa kaipaamaansa rauhaa ja ansaitsemansa paremman tulevaisuuden.