Maija Vilkkumaan runo Ei (2003), kertoo tytön halusta päästä pois kotoaan. Tyttö anoo äidiltään lupaa lähtöön, mutta äiti kieltää aina vedoten maailman vaaroihin. Runon loppupuolella tyttö karkaa kotoaan.
Runon kahdessa ensimmäisessä säkeistössä ja kertosäkeissä puhujana on tyttölapsi.Tyttö pyytää keijulta apua päästäkseen lähtemään kavereiden mukaan, mistä huomaa hänen olevan lapsi. "Mä haluaisin kun jokainen muu menee" - säe näyttää toisen lapsenomaisen piirteen. Myös se, että tytön täytyy saada äidiltään lupa menemiseen, kertoo hänen olevan nuori. Jollakin tasolla tyttö ymmärtää äitinsä kieltoa, mutta on kuitenkin omapäinen ja haluaa tehdä niin kuin itse tykkää. Tyttö on luultavasti yksinäinen, sillä hänen siskonsa on jo lähtenyt kotoa. Hän pelkää myös syrjäytyvänsä kavereistaan, minkä huomaa tytön puheesta: "mutta kurjaa on jos ulkopuoliseksi jää". Runosta saa vaikutelman, ettei äiti-tytär -suhde ole kovinkaan hyvä. Äiti vain asettaa tyttärelleen rajoja eikä ajattele niiden seurauksia.
Säkeessä: "hän huutaa: päästä mut ulos jumalauta" tyttö on vanhempi ja saanut temperamenttia. Sen seurauksena hän kuuntelee vain omia mielipiteitä ja jättää äidin omaan arvoonsa. Tytöstä on tullut itsenäisempi, kun ei ole saanut äidiltään tarvitsemaansa huolenpitoa.
Runon viidennessä säkeistössä äiti on puhujana. Siinä hän on ikävissään, koska pelkää menettävän tyttärensä. Äiti välittää tyttärestään, mutta ei tarpeeksi pitääkseen tästä huolen. Saattaa olla, että äidillä on päihdeongelma eikä siten osaa pitää huolta itsestäänkään.
Tytön ja äidin lisäksi runossa on myös kolmas puhuja. Hän seuraa tilannetta ulkopuolisin silmin ja kaikkitietävänä.
Ei -runon aikana puhujien elämäntilanteet muuttuvat paljon. Tytär saa vapautensa ja äiti ikävänsä.
