B8: Henkilökuva Pehkosen muorin talo -novellin kertojasta

     Timo Teräsahjon novelli, Pehkosen muorin talo, kuuluu Keksijän poika ja muita novelleja  kokoelmaan (2000).  Novellin kertoja on  nuori poika, joka kaipaa omaa rauhaa kotiongelmien keskelle.
     Novellin kertojan kielenkäytöstä voi päätellä hänen olevan poika. Kertoja muistelee novellissa kuinka huusi isälleen "Pakkaa homo itse!". Toisen kutsuminen homoksi kuuluu enemmänkin poikien kuin tyttöjen kielenkäyttöön. Novellista käy ilmi kertojan kuuntelevan " Mötley Cruen metakkaa", mikä viittaa myös  poikamaiseen musiikkimakuun. Poika on muuttamassa isänsä luo, joten luultavimmin hän on alle 18-vuotias.
    Kertojalla ei ole hyvät suhteet vanhempiinsa. Kohdassa "--- isän lyönti kirveli yhä poskellani kun potkiskelin lumia pois kengistäni ja nousin portaita" paljastuu isän olevan väkivaltainen.  Virkkeestä  "--- ja kylmä olo valtasi minut ajatellessani isän luo muuttamista" käy ilmi, että poika pelkää isäänsä. Tästä johtuen poika saattaa olla  melko yksinäinen ja sisäänpäin kääntynyt. Uskon kotiongelmien vaikuttavan myös kaverisuhteisiin. Voi olla että poika ei yritä saada ihmisiä ympärilleen, koska pelkää tulla satutetuksi muuallakin kuin kotona.
     Kertojan itsetunto on luultavasti aika heikko. Hän ei tunne vanhempiensa välittävän itsestään sillä he riitelevät jo siitä, kumpi joutuu pitämään pojasta huolen. Poika on päättäväinen ja jokseenkin omapäinen. Hän ei usko vanhempiaan, vaan karkaa kotoaan novellin lopussa. Poika on myös jollain tasolla elämäniloinen ihminen, minkä voi huomata karkaamisesta. Karkaamalla hän saattaa ajatella saavansa paremman tulevaisuuden  kuin mitä vanhemmilla olisi tarjota.   
   "Oli jäätävän kylmä, mutta silti avasin takkini. Kurkistin ovenraosta olohuoneeseen. Se oli hämärä, ryijyjen ja ompeleiden vuoraama tila, jossa keskellä keinutuolissa istui tumma hahmo". Tässä kertoja kuvaa saapumistaan taloon, jossa hän näkee kuolleen ihmisen. Hän ei hätkähdä kuolleen näkemisestä, vaan asettuu taloksi. Tämä osoittaa sen, että kertoja on varmaankin nähnyt pahempaakin. Saattaa olla, että kertojan isä on niin väkivaltainen, että kotona on sattunut suurempiakin väkivaltarikoksia kuin lyöminen. Tai ehkä poika on ottanut mallia isästään, ja ajattelee väkivallan olevan ratkaisu ongelmiin käyttäessään sitä itsekin.
    Pojan nuoruus on ollut kurjaa luultavasti lapsesta asti. Ehkä karkaamalla kotoa hän saavuttaa kaipaamaansa rauhaa ja ansaitsemansa paremman tulevaisuuden.
   

     
      

A4. Ei -runon puhuja ja hänen elämäntilanteensa

Maija Vilkkumaan runo Ei (2003),  kertoo tytön halusta päästä pois kotoaan. Tyttö anoo äidiltään lupaa lähtöön, mutta äiti kieltää aina vedoten maailman vaaroihin. Runon loppupuolella tyttö karkaa kotoaan.
      Runon kahdessa ensimmäisessä säkeistössä ja kertosäkeissä puhujana on tyttölapsi.Tyttö pyytää keijulta apua päästäkseen lähtemään kavereiden mukaan, mistä huomaa hänen olevan lapsi. "Mä haluaisin kun jokainen muu menee" - säe näyttää toisen lapsenomaisen piirteen. Myös se, että tytön täytyy saada äidiltään lupa menemiseen, kertoo hänen olevan nuori. Jollakin tasolla tyttö ymmärtää äitinsä kieltoa, mutta on kuitenkin omapäinen ja haluaa tehdä niin kuin itse tykkää. Tyttö on luultavasti yksinäinen, sillä hänen siskonsa on jo lähtenyt kotoa. Hän pelkää myös syrjäytyvänsä kavereistaan, minkä huomaa tytön puheesta: "mutta kurjaa on jos ulkopuoliseksi jää".  Runosta saa vaikutelman, ettei äiti-tytär -suhde ole kovinkaan hyvä. Äiti vain asettaa tyttärelleen rajoja eikä ajattele niiden seurauksia.  
      Säkeessä: "hän huutaa: päästä mut ulos jumalauta"  tyttö on vanhempi ja saanut temperamenttia. Sen seurauksena hän kuuntelee vain omia mielipiteitä ja jättää äidin omaan arvoonsa. Tytöstä on tullut itsenäisempi, kun ei ole saanut äidiltään tarvitsemaansa huolenpitoa.
      Runon viidennessä säkeistössä äiti on puhujana. Siinä hän on ikävissään, koska  pelkää menettävän tyttärensä.  Äiti välittää tyttärestään, mutta ei tarpeeksi pitääkseen tästä huolen. Saattaa olla, että äidillä on päihdeongelma eikä siten osaa pitää huolta itsestäänkään.
      Tytön ja äidin lisäksi runossa on myös kolmas puhuja. Hän seuraa tilannetta ulkopuolisin silmin ja kaikkitietävänä.    
      Ei -runon aikana puhujien elämäntilanteet muuttuvat paljon. Tytär saa vapautensa ja äiti ikävänsä.